Nelipäisen lapsikatraan esikoinen. Neljän ällän ja kahden ämmän ylioppilas. En kympin tyttö, liki ysin kuitenkin. Tunnollinen ja kiltti – mitä nyt teininä räpiköin, ikäisteni tavoin. Monen mutkan kautta löysin itseni myynnin ja markkinoinnin parista. Ja uuvutin itseni. Ensimmäisestä kerrasta vuonna 2008 en oppinut. Toinen kerta veikin sitten niin pohjalle, että muutoksen oli tapahduttava.
Vuonna 2013 olin sairasloman tarpeessa, mutta Sari Suorittaja päätti jäädä opintovapaalle saadakseen breikin työelämästä. Toisaalta, vuonna 2014 alkanut opintovapaa oli elämäni toiseksi paras päätös. Olin todella innoissani viestinnän ja suomen kielen opinnoistani! Samalla aloin etsiä vuosikymmeniä piileskellyttä kirjoitusintoani kirjoittamisen opintojen parissa. Miten huikeata olikaan huomata, että olen täynnä kirjoittamattomia tarinoita.
Rauhallisessa tahdissa etenevä opiskelu oli elvyttävää ja voimani alkoivat palata. Universumi, tai mikä lie, kuitenkin puuttui peliin: Äitini sairastui ja menehtyi. Äidin vierellä kulkiessa moni asia avautui uudella tavalla. Kliseisesti: moni haava aukeni, ja pelkkä laastari ei enää riittänyt. Kun opintovapaani läheni loppuaan, ajatus paluusta vanhaan tuntui mahdottomalta. Lyhyesti: seurasi romahdus ja sen jälkeen hidas toipuminen.
Toipumiseni avainasioita olivat puoliso, ystävät ja perhe, ammattiapu ja oma halu parantua. Ja yllättävää kyllä, myös työ. Jos työuupumus vei kohti masennusta, uudet työkuviot antoivat paljon voimaannuttavia kokemuksia. Selvittelin ajatuksiani työuran suhteen myös työnohjauksessa. Kaikki osoitti koko ajan kirjoittamisen suuntaan. Ja yrittäjyyden.
Yrittäjävanhempieni vaikeaa taivalta seuranneena vannoin aikoinaan, että itse en koskaan yrittäjäksi ryhtyisi. Melkein viisikymppiseksi ehdinkin ennen kuin syyskussa 2017 annoin periksi ja hyppäsin yrittäjäksi. Olen ylpeä ja innoissani siitä, että kirjoittaminen eri muodoissaan on ollut työtäni jo vuosia. Yrittäjyys on antanut myös mahdollisuuden säädellä työmäärääni, ja aikaa on riittänyt esimerkiksi opinnoille. Kirjoittamisen maisteriopinnot sain päätökseen keväällä 2022 ja syksyllä 2023 aloitin väitöskirjan tekemisen.
Nyt tätä tekstiä muokatessani olen jälleen uuden vaiheen alussa. Aloitin reilu kuukausi sitten työsuhteisena väitöskirjatutkijana Jyväskylän yliopistossa. Olen todella kiitollinen (ja edelleen hieman ihmeissänikin) siitä, että nyt saan keskittyä tutkimustyöhön. Kirjallisuusterapeuttinen työ jatkuu pienimuotoisesti siinä ohessa, sillä se tukee tutkimustani, jonka työnimenä on “Työelämän pysäkki – Traumainformoitu kirjallisuusterapia työhyvinvoinnin tukena”. Kaikki eletty elämä tuo minulle näkökulmaa tutkimustyöhön. Omat kokemukseni ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että kiinnostuin tutkimaan erityisesti työhyvinvointia.
Odotan innolla, mihin tämä tutkijan polku minut vie. Sammaloitumisen vaaraa ei ole, tuumii tämä kivi vieriskellessään.
– Sari, helmikuussa 2024 –
“Toipumiseni avainasioita olivat puoliso, ystävät ja perhe, ammattiapu ja oma halu parantua. ”
Lue Yrittäjälehden 2/2019 artikkeli “Miten minusta tuli yrittäjä?”