Näkyväksi – itselleni ja muille

"Pitääkö sivuilla olla minun kuvani?" kysyin, kun tapasin sivut toteuttavan mainostoimiston väkeä ensimmäisen kerran. Ja olin puoliksi tosissani. Kun näin ensimmäisen version tulevista nettisivuistani, olin samaan aikaan sekä innoissani että kauhuissani. Siellä se kuvani on. Ja tarinani. Kaiken kansan katseltavana ja arvosteltavana. 

Olin jo pitkään haaveillut siitä, että uskallan kertoa, mikä minun polkuni yrittäjäksi on ollut. Kerännyt rohkeutta. Miettinyt, onko tämä juttuni. Ollut vuoroin täynnä tarmoa ja uskoa asiaani, seuraavassa hetkessä taas panikoinut: Mihin olen ryhtymässä? Mitä muut ajattelevat? Lopulta näkyväksi tulo tapahtuikin rytinällä. Kun sen hetki tuli, en epäröinyt ollenkaan.

Ilta-Sanomien toimittaja Noora Valkonen kyseli jokin aika sitten verkkolehdessä, miltä masennus tuntuu. Jossain merkillisessä rohkeuden puuskassani laitoin hänelle viestiä, että minulta on pian ilmestymässä runokirja, jossa vastaan juurikin tuohon kysymykseen. Se johti lopulta haastatteluun. Minua jännitti valtavasti, kun sain jutun tarkastettavakseni. Millaisena tarinani näyttäytyisi?

Helpotus oli suuri, kun huomasin toimittajan osanneen poimia sekavasta tarinastani olennaiset asiat. Toki jutussa joutuu hieman oikomaan pitkän paranemisprosessin läpi, mutta olin iloinen, että hän oli kaiken muun ohella oivaltanut kirjoittamisen merkityksen itselleni. Linkki juttuun: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005843728.html

Samana iltana julkaisin linkin juttuun omalla Facebook-sivullani. En ole mikään avautujatyyppi, joten masennukseni oli varmaan monelle yllätys. Miten valtavasti tukea ja ihania kommentteja sain! Ja miten vapauttavaa oli, kun minun ei tarvinnut enää peitellä mitään.

Nyt omat nettisivuni ovat auki, ja tunnen olevani jonkin uuden alussa. Ja olen rohkeasti oma itseni, mihin polku sitten minua tällä kertaa viekään.