Maisterintutkielmani tiivistetysti: ”Orava pitäköön pyöränsä” Kirjallisuusterapia työuupumuksen ennaltaehkäisyssä – traumainformoitu näkökulma

Työstressin pitkittymisen myötä kehittyvä työuupumus on haaste nyky-yhteiskunnalle, ja uusille työhyvinvointia lisääville keinoille on suuri tarve. Maisterintutkielmani tavoitteena oli selvittää, miten kirjallisuusterapiaa voi hyödyntää työuupumuksen ennaltaehkäisyssä. Traumoilla on iso vaikutus ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, joten tutkin myös, mitä lisäarvoa traumainformoitu työote tuo kirjallisuusterapialle. Tähän tekstiin olen tiivistänyt tutkimukseni avainasioita. Koko tutkielma luettavissa täällä.

Miksi työuupumus, kirjallisuusterapia ja traumainformoitu työote?

Työelämä on jatkuvassa muutostilassa: työntekijöiltä vaaditaan loputonta uusiutumis- ja oppimiskykyä, ja vuoden 2020 alussa alkanut koronapandemia on tuonut mukanaan omat haasteensa. Ei siis ole ihme, että työntekijöiden voimat ovat koetuksella melkeinpä alasta riippumatta. Työterveyslaitoksen (2022) mukaan 17 %:lla työntekijöistä Suomessa esiintyy stressioireita melko paljon tai paljon. Kun työstressi pitkittyy, työntekijän voimavarat ehtyvät ja seurauksena voi olla työuupumus. Työuupumukselle ei ole omaa lääketieteellistä diagnoosia tautiluokituksissa, mutta se voi aiheuttaa kielteisiä seurauksia ihmisen työhyvinvoinnille ja terveydelle (Työterveyslaitos 2022). Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat nykyään myös yleisin (33 %) työkyvyttömyyseläkkeen syy ja masennus suurin yksittäinen syy (Eläketurvakeskus 2021), joten uusista työhyvinvointia lisäävistä keinoista on huutava pula. 

Työuupumusta olen avannut tarkemmin tutkielmani luvussa 4. Koska tutkin aihetta nimenomaan ennaltaehkäisevästi kulmasta, olen esimerkiksi esitellyt työstressin teoreettisia malleja työuupumuksen syntyprosessin ymmärtämiseksi. Työkyky on monen tekijän summa, jossa myös työyhteisöllä ja organisaatiolla on tärkeä roolinsa. Organisaatiokulttuuri ohjaa toimintaa: millaisia ovat toimintatavat, vuorovaikutus ja johtaminen. Jos ihmiset halutaan pitää tuottavina työntekijöinä, työhyvinvointiin täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota – sekä työnantajan että työntekijän itsensätaholta. (Huhtala 2019.) Lappalainen ym. (2017) kirjoittavat muun muassa mindfulness-, hyväksyntä- ja arvopohjaisista työhyvinvointi-interventioista, jotka ovat saaneet jalansijaa työstressin lievittämisessä ja ennaltaehkäisyssä perinteisten stressinhallintamenetelmien rinnalla. Niissä kokemuksellisuus ja toiminnallisuus, esimerkiksi luontoympäristössä, ovat tiedon jakamisen ja keskustelun ohella tärkeitä. Haluan nostaa kirjallisuusterapian erilaisten työhyvinvointi-interventioiden joukkoon.

Yksi tutkimuskysymyksistäni oli: Miten kirjallisuusterapiaa voi hyödyntää työuupumuksen ennaltaehkäisyssä? Kirjallisuusterapia tarjoaa traumasensitiivisen tavan tutkia itseään turvallisesti, itselle sopivassa tahdissa. Kyseessä on vuorovaikutuksellinen prosessi, joka auttaa lisäämään itsetuntemusta joko valmiiden tai itse tuotettujen tekstien avulla. Prosessissa vaikuttavat kolme tekijää:

1.     aihe, jonka parissa työskennellään (valmiit tai itse tuotetut sanat, teksti)
2.     ohjaaja
3.     yksilöohjattava tai ryhmän jäsenet

Kirjallisuusterapiaa olen avannut tarkemmin, mutta mahdollisimman ytimekkäästi blogikirjoituksessani Mikä ihmeen kirjallisuusterapia? Syvemmin pääset tutustumaan aiheeseen tutkielmani luvussa 2.

Koska tutkimuksessani on mukana traumainformoitu näkökulma, tutkimustani ohjasivat myös kysymykset: Mitä on traumainformoitu kirjallisuusterapia? Miten se eroaa tavallisesta kirjallisuusterapiasta? Mitä lisäarvoa se antaa? Lisätiedolle ja tutkimukselle traumainformoidusta työotteesta on tarvetta, jotta tätä maailmalla jo laajasti käytössä olevaa toimintatapaa osattaisiin hyödyntää paremmin myös Suomessa. Lähestymistavan lähtökohtana on ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen. Sen sijaan, että ihmiseltä kysyttäisiin ”Mikä ongelma sinulla on?” häneltä kysytäänkin ”Mitä sinulle on tapahtunut?”. Ytimessä on myötätunto, itsemyötätuntoa unohtamatta. Pohtiessa omaa reagointia eri asioihin ja/tai ihmisiin on hyvä kysyä myös ”Mitä minulle on tapahtunut?”. Traumatietoisuuden lisäämisen tarve on viimeaikaisten tapahtumien johdosta kasvanut entisestään. Koronapandemiasta puhutaan kollektiivisena traumana, ja Ukrainan järkyttävät tapahtumat tulevat vaikuttamaan vielä pitkään – erityisesti ukrainalaisiin, mutta myös meihin, jotka järkyttyneinä seuraamme tapahtumia. Maailmanlaajuinen turvattomuuden tunne on hetkessä kasvanut, ja sen myötä tarvitsemme lisää traumatietoisen ihmiskohtaamisen osaajia.

Traumainformoidun työotteen uranuurtaja, tietokirjailijana, terapeuttina ja hammaslääkärinä toimiva Kati Sarvela (2020, 14–15) toteaa, että trauma vaikuttaa ihmisessä moneen asiaan: terveyteen, hyvinvointiin, oppimiseen ja käyttäytymiseen. Yksilön lisäksi trauma näkyy myös organisaatiotasolla. Psyykkistä traumaa voi aiheuttaa mikä tahansa tapahtuma, joka poikkeaa normaalista arkipäivän stressistä, kuten onnettomuustilanne, vakava sairastuminen tai läheisen kuolema. Jossakin elämänsä vaiheessa useimmat ihmiset siis altistuvat psyykkiselle traumalle. Psyykkinen joustavuus eli resilienssi määrittelee, miten tapahtuman pystyy ottamaan vastaan. (Henriksson & Lönnqvist 2019, 357–358, 371.) 

Traumainformoitu-termi (trauma-informed) on vakiintunut kansainväliseen käsitteistöön ja helpottaa siten alan tutkimuksen ja kirjallisuuden ymmärtämistä. Sen rinnalla käytetään suomessa myös termejä traumatietoinen ja traumasensitiivinen. Traumainformoitu tarkoittaa kuitenkin niitä syvempää tasoa: kun kaikki hoitoon osallistuvat osapuolet tunnistavat trauman vaikutukset, traumatietoisuus muuttuu eläviksi käytännöiksi ja syntyy traumainformoitu järjestelmä (Kati Sarvela, haastattelu 6.10.2021).

Traumainformoidun työotteen tarkoituksena on tunnistaa syyt ihmisen käyttäytymisen taustalla. Itsetuntemus lisää hyvinvointia, ja hyvinvoiva ihminen puolestaan kestää ajoittaista työstressiäkin paremmin, mikä taas alentaa työuupumuksen riskiä. Kirjallisuusterapia puolestaan lisää itsetuntemusta. Yhdessä kirjoittamisen tutkija ja opettaja, kirjallisuusterapiaohjaaja Karoliina Maanmielen ja väitöskirjatutkija Johanna Holopaisen kanssa totesimme syksyllä 2021 julkaistussa artikkelissamme, että traumainformoitu lähestymistapa sopii myös kirjallisuusterapiaan. Kirjoitin itse kyseiseen artikkeliin yleisen osuuden traumainformoidun kirjallisuusterapian käytännöistä ja aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta. Artikkelin kirjoittaminen oli tärkeä osa maisterintutkielmani tekoa ja syvensi osaamistani ja ymmärrystäni paitsi kirjallisuusterapiasta myös traumainformoidusta työotteesta. Tutkielmassani olen avannut traumainformoitua työotetta laajasti luvussa 3.

Miten?: Tutkimusaineisto ja -menetelmät

Kirjallisuusterapiasta, erityisesti traumainformoidusta kirjallisuusterapiasta ja vieläpä työuupumuksen näkökulmasta, on toistaiseksi vain vähän tutkittua tietoa. Silloin menetelmäksi sopii aineistolähtöinen, ankkuroitu teoria (grounded theory), jossa tutkija tekee luokitteluja aineiston, ei teorian ohjaamana. Tutkimusaineistonani oli kolmen asiantuntijan teemahaastattelu. Valitsin haastateltavani sen perusteella, että heidän osaamisensa kattavat tutkimukseni tärkeät osa-alueet. Karoliina Maanmieli on Suomen johtavia kirjallisuusterapian asiantuntijoita ja kouluttajia sekä mukana traumainformoitua työotetta esiintuovassa monitieteisessä työryhmässä. Kati Sarvela puolestaan on traumainformoidun työotteen suomalainen uranuurtaja ja parhaita asiantuntijoita. Kirsi Virkkunen tuo tutkimukseen erityisesti työhyvinvoinnin näkökulmaa, sillä hän on paitsi kirjallisuusterapiaohjaaja myös työnohjaaja ja työskennellyt pitkään taideperustaisen työnohjauksen parissa. Myös hän on tutustunut traumainformoituun työotteeseen. Lisäksi hyödynsin tutkimuksessani laajasti teoriatietoa ja aikaisempia tutkimuksia kirjallisuusterapiasta, traumainformoidusta työotteesta ja työuupumuksesta. Tutkimusaineistosta ja menetelmistä voit lukea enemmän tutkielmani luvussa 1.3.

Tärkeä osa tutkielmaa oli myös oma taustani sanataide- ja kirjallisuusterapiaohjaajana sekä työuupumuksen kokemusasiantuntijana. Kirjoittaminen oli aikanaan iso osa omaa toipumistani työuupumuksesta ja sen mukanaan tuomasta masennuksesta. Haluan omien kokemusteni myötä tuoda esille kirjoittamisen hyvää tekevää vaikutusta. Kirjoittamisen maisterintutkielmissa on usein mukana ns. taiteellinen osa, ja minulla sen muodostavat läpi tutkielman kulkevat omat tekstini. Osa niistä on syntynyt jo työuupumukseni aikoina, osa vasta maisterintutkielmaa tehdessä. Osan aikaisemmista teksteistäni olen julkaissut vuonna 2018 runokirjassani Stressaantunut koralli haalistuu.

Lopputulos: Kirjallisuusterapia työelämän pysäkkinä

Tutkimuksen pohjalta loin mallin kirjallisuusterapiasta työelämän pysäkkinä, jossa ihminen pysähtyy tarkastelemaan itseään ja suhdettaan työhön vuorovaikutuksessa ohjaajan ja usein myös ryhmän kanssa. Ajatus kirjallisuusterapiasta työelämän pysäkkinä on metaforisena ilmauksena kirjallisuusterapian ytimessä. Ihminen voi ajatella sen itselleen sopivalla tavalla: esimerkiksi paikkana, jossa tarkistaa (työ)elämän suuntaa tai hengähdyspaikkana, rentouttavana ja sosiaalisena hetkenä työelämän kiireessä. Ankkuroidulle teorialle sopien ilmaus on suoraan aineistosta, tässä tapauksessa haastattelusta: 

”Niin, se että joku tällainen esimerkiksi kirjallisuusterapeuttinen ryhmä, se tarjoaa niitä pysäkkejä, jossa voi pysähtyä vähän katsomaan, että missä mä olen ja miten mä voin ja miltä musta tuntuu ja onko tämä nyt sellaista työelämää, mitä toivon. Ja jos ei, niin mitä toivoisin tämän sijasta ja onko jotain, mitä voisin itse muuttaa tai niin edelleen.” (Kirsi Virkkunen, haastattelu 4.10.2021)

Kirjallisuusterapia tarjoaa työntekijälle mahdollisuuden pysähtyä kuuntelemaan ja kuulemaan itseä ja muita. Pätevän ohjaajan johdolla kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä käyttäen hän tutustuu itseensä, tarkastelee omia toimintamallejaan ja tulee tietoiseksi työnsä eri puolista. Traumainformoitua työotetta käyttävä ohjaaja osaa huomioida työntekijän taustan, ja erityisesti asiakastyötä tekevä saa mahdollisuuden purkaa sisälleen kertynyttä kuormaa. Ohjaaja voi myös opettaa keinoja, joilla työntekijän ymmärrys asiakasta kohtaan kasvaa, mutta empatiauupumuksen vaara pienenee. Kirjallisuusterapia toimii yksilöohjauksena, mutta ryhmä tarjoaa usein kaivattua sosiaalista tukea ja vertaistukea samassa tilanteessa olevilta. Tärkeää on ymmärtäväinen vuorovaikutus sekä ohjaajan että ohjattavan välillä, mutta myös ryhmän jäsenten kesken. Oikeanlaisen ilmapiirin luomisessa ohjaaja on avainasemassa. Erityisenä lisäarvona traumainformoitu työote ja kysymysmuoto Mitä sinulle on tapahtunut? tuovat turvallisuutta ja ymmärrystä ihmisten väliseen kohtaamiseen ja rohkeutta itsetutkiskeluun. Itsetuntemuksen kasvaessa työntekijä oppii tunnistamaan työtään kuormittavia tekijöitä ja saa keinoja niiden hallitsemiseen. Siten työstressi vähenee ja jaksaminen paranee. Kun työstressi ei pääse pitkittymään, työuupumuksen riski pienenee.  

Olemme vielä kaukana siitä, että kirjallisuusterapia olisi luonteva osa erilaisia hoito- ja toipumisen polkuja. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet kirjoitetun sanan voiman, olipa se sitten itse synnytettyä tai toisen luomaa tekstiä. Erilaisia taideterapiamuotoja tulee nostaa rohkeammin esille, ja toisaalta kirjallisuusterapiaa tulee nostaa kuuluvammin tasavertaiseksi osaksi taideterapiamuotoja. Kirjallisuusterapian tunnettuutta tulee lisätä esimerkiksi julkisuuden, tutkimustyön ja koulutuksen kautta. Traumainformoitu työote sopii luontevasti kirjallisuusterapiaan, joten sen ottaminen osaksi kirjallisuusterapian koulutuksia ja oppikirjoja on suotavaa. Siten kirjallisuusterapia olisi omalta osaltaan lisäämässä traumatietoista kohtaamista ja myötätuntoa sekä itseä että muita kohtaan. Juuri sitä tarvitsemme näinä vaikeina aikoina.   

Malli kirjallisuusterapiasta työelämän pysäkkinä.

Oma tutkimuspolkuni on tarjonnut minulle monenlaisia hetkiä: innostusta aiheen löydyttyä, epätoivoa alkuperäisen suunnitelman kariuduttua, väsymystä kiireen keskellä, uuden oppimista ja oivaltamista, sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä, myös oman jaksamisen seuraamista. Oma tietämykseni kirjallisuusterapiasta ja traumainformoidusta työotteesta on lisääntynyt, ja olen vakuuttunut molempien tärkeydestä ja mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Isojen ja pienien kriisien keskellä, ihan jokapäiväisessä elämässämme, me tarvitsemme toinen toisiamme ja toistemme kohtaamista myötätunnolla ja ymmärtävästi. Maanmieli kuvaa haastattelussa traumainformoitua työotetta ”ihmisyyden säilyttämiseksi”:

”Mitenköhän tuon nyt tiivistäisi. Ehkä se on vaan kaiken kaikkiaan semmoista ihmisyyden säilyttämistä ennen kaikkea. Niin kauan kuin muistaa, että ihminen ei ole yhtä kuin se diagnoosinsa, vaan hän on ihminen kaikkiansa, niin silloin se menee jotenkin automaattisesti semmoiseksi traumainformoiduksi se katsantokanta ja ihmisen kohtaaminen. Ei siinä oikeastaan mistään sen kummallisemmasta asiasta ole kysymys.” (Karoliina Maanmieli, haastattelu 29.9.2021)

Tämän tutkimusmatkani varrella olen kehittynyt tutkijana todella paljon ja olen saanut arvokasta kokemusta myös tieteellisen artikkelin kirjoittamisesta ja ja siihen kuuluvasta vertaisarviointiprosessista. Kaikkea oppimaani pystyn hyödyntämään myös sanataide- ja kirjallisuusterapiaohjaajan työssäni ja tekemään siten oman pienen osuuteni ihmisyyden ja myötätunnon sanoman levittämisessä. Loppuun olen tiivistänyt ajatukseni traumainformoidusta kirjallisuusterapiasta – aineistolähtöisesti, haastateltavieni sanoja lainaten. Kati, Kirsi ja Karoliina, kiitos!

Mitenköhän tuon nyt tiivistäisi?

Ties kuinka pitkään, en muistakaan
kaikkea mahdollista
ihan mielettömän täyttä elämää
valtavan muutoksen keskellä
lukkiutuneita tilanteita
toksista stressiä
kyynärpäät
itseään toistavien ajatusten kehä
valtavasti turhaa energiaa

Omilla ajatuksillani ehkä uuvutan itseni?

Mikä vie voimia? Mistä oikeasti on kysymys?
Ihmiset on jääneet itsensä varaan.
Sellaista mä kuulen.

purkukeino
pehmeä puskuri
tukea, yhteenkuuluvuutta
herkkyyttä, joustavuutta, vapaaehtoisuutta
ihmisen kohtaaminen  
resonoi jossain syvemmällä meissä
(itse)myötätunto

Sillee viisaasti. Turvallisesti. 
Kirjallisuusterapia.

Eivätkä kävele itsensä yli.
Kun me vaan maltettais pysähtyä.

LÄHTEET:

Eläketurvakeskus (2021). Työttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä kääntyi laskuun koronavuonna. 22.4.2021. Haettu osoitteesta https://www.etk.fi/ajankohtaista/tyokyvyttomyyselakkeelle-siirtyneiden-maara-kaantyi-laskuun-koronavuonna/Viitattu 15.1.2022

Henriksson, M. & Lönnqvist, J. (2019). Psyykkiset kriisit, sopeutumishäiriöt ja stressireaktiot. Teoksessa J. Lönnqvist, M. Henriksson, M. Marttunen & T. Partonen (toim.), Psykiatria (s. 357–384). Helsinki: Duodecim.

Holopainen, J., Maanmieli, K. & Kortesoja, S. (2021). Kohti traumainformoidun kirjallisuusterapian käytäntöä. Scriptum: Creative Writing Research Journal, 8(2), 1–44. 
https://doi.org/10.17011/scriptum/2021/2/1

Huhtala, M. (2019). Organisaatiokulttuuri ja hyvinvointi. Luentotallenne ja luentodiat.

Lappalainen, R., Lappalainen, P., Puolakanaho, A., Salonen, K. & Hyvönen, K. (2017). Uudet lupaavat työhyvinvointi-interventiot. Teoksessa A. Mäkikangas, S. Mauno & T. Feldt (toim.), Tykkää työstä. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet. (s. 217–243). Jyväskylä: PS-Kustannus.

Sarvela, K. (2020a). Traumainformoidun hoivan taustaa. Teoksessa K. Sarvela & E. Auvinen (toim.), Yhteinen kieli – traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. (s. 13–31). Helsinki: Basam Books.

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry (2022). Tervetuloa kirjallisuusterapian pariin! Haettu osoitteesta https://kirjallisuusterapia.net Viitattu 15.1.2022

Työterveyslaitos (2022). Stressi ja työuupumus. Haettu osoitteesta https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/stressi-ja-tyouupumus Viitattu 14.1.20222

Painamattomat lähteet
Maanmieli, Karoliina. Haastattelu 29.9.2021. Haastattelutallenne ja litteroinnit.
Sarvela, Kati. Haastattelu 6.10.2021. Haastattelutallenne ja litteroinnit.
Virkkunen, Kirsi. 4.10.2021. Haastattelutallenne ja litteroinnit.

Laaja lähdeluettelo maisterintutkielman lopussa.